Fitness. Fitness-buumi. Bikinifitness. Rahka. Raejuusto. Selfie. Belfie. Better Bodies. Six Deuce. Puuro. Eikipuueihyötyy. Work bitch. Salil eka, salil vika. Aamulenkki. Proteiini. Freddyt.
Edellämainitut ovat tuttuja jokaiselle jonkinlaiseen fitness- tai treeniblogiin törmänneelle. Niin sanottu fitness-buumi on jyrännyt niin blogimaailmassa kuin muuallakin jo hyvän tovin. Niin pitkän ajan, että lienee saavutettu jo jonkinlainen lakipiste ja fitness-buumi on ehkä alkanut hitaasti hiipua?
Mikä tahansa asia alkaa kyllästyttää, kun sitä tyrkytetään joka suunnasta liikaa. Jos olisin hillitön Seppo Taalasmaa -fani, enkä puhuisi mistään muusta kuin Seposta ja hänen edesottamuksistaa ja pukeutuisin vain Sepon kuvilla varustettuihin vaatteisiin, kirjottaisin Seppo-aiheista blogia ja piirtelisin aikani kuluksia karikatyyrejä Seposta kuunnellen Sepon koottuja kommentteja Youtubesta, lähipiiri olisi kypsää tavaraa alle viikossa. Liika on liikaa, kaikessa.
Itsekin alan olla kyllästynyt tuohon fitness-buumiin. Itselleni fitness ei ole koskaan ollut sitä, mitä ns. fitness-buumi edustaa. Johtunee siitä, että innostuin lajista jo paljon ennen sitä paljon puhuttua fitness-buumia.
Huolimatta kyllästymisestäni kaikkialla näkyvään fitness-hypetykseen, päätin viimein perustaa fitness-blogin! Ristiriistaista?! Kyllä. Tilanteeni on kuitenkin sellainen, että blogi palvelee tarkoitusperiäni monella tapaa. Fitness-urheilussa on tyypillistä, että urheilijalla on sponsoreita, jotka tukevat hänen urheilullisia tavoitteitaan jollakin tapaa ja saavat tätä kautta näkyvyyttä itselleen ja tuotteilleen. Tämä oli ratkaiseva tekijä siinä, että lopulta päädyin perustamaan blogin. Blogin perustaminen on kuitenkin ollut suunnitelmissani jo vuosia, sillä pidän äärettömän paljon kirjoittamisesta. Olen pohdiskellut aihepiiriä, josta haluaisin kirjoittaa keksimättä ratkaisua. Nyt ratkaisu on tavallaan löytynyt, mutta en silti aio tehdä mitään kiveen kirjoitettua rajausta siitä, mitä aion kirjoittaa.
Tämä blogi kertoo ensisijaisesti matkastani fitness-lavalle. Mutta en ala väittää, että elämäni on pelkkää fitnesstä. Ei todellakaan, mukaan mahtuu paljon muutakin. Ja tähän mennessä olen kirjoittanut tuon fitness-sanan 16 kertaa!! Yritän välttää jatkossa kyseisen sanan käyttöä ja puhua vaikkapa 'treenaamisesta' tai 'urheilusta' tai jostain ihan muusta, sillä tavoitteeni on kirjoittaa tämän postauksen otsikon mukaisesti toisenlaista blogia - jotain, mikä ei huku massaan. Tavoitteenani on saavuttaa sellainen fysiikka, jonka kanssa voisin astella lavalle women's physique -sarjassa syksyllä 2016, eli noin 1,5 vuoden päästä. Matka on tuohon tavoitteeseen on alkanut jo vuosia sitten. Matkan aikana tavoitteeni ovat selkiytyneet, on tullut mutkia matkaa, välillä olen ollut vähällä heittää hanskat tiskiin...
Tervetuloa seuraamaan siis tuota matkaa kaikkine mutkineen! Ystävien mukaan elämäni on kuin elokuvaa, joten en voi taata mitä on luvassa, elokuvissa kun voi sattua mitä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti